Arki on tällä hetkellä parasta. Ihan sellaiset tavalliset päivät, ilman sen ihmeellisempiä menoja tai tekemisiä. Välillä oikein havahdun siihen tosiasiaan, että päivät tuntuvat näin kotona vauvan kanssa menevän huimaa vauhtia. Toisaalta olen nauttinut jokaisesta päivästä ja niin aion nauttia jatkossakin. Tämä pieni tuhisija, joka parhaillaan on päiväunilla, kasvaa ja kehittyy kovaa tahtia. Kehityksen seuraaminen on valtavan palkitsevaa.

Eilen illalla vauvan nukahdettua jäin sängyssä hetkeksi mietiskelemään asioita. Välillä tulee ihan sellaisia kiitollisuusryöppyjä omasta elämästä, tästä kaikesta mitä meillä nyt on. Eilen illalla viimeksi. Rakastan iltaisin niitä hetkiä kun päivän tohinat vihdoin rauhoittuu, olen saanut vauvan nukutettua ja voin hetken olla vaan. Nykyään en useinkaan enää avaa tietokonetta, televisiota tai kirjaa iltaisin vauvan nukahdettua, lähinnä vain nautin hetken siitä hiljaisuudesta tai rauhallisuudesta kun kukaan ei tarvitse minua. Jos ei Danielia lasketa. Hehe. 😉 Päivät ovat välillä niin intensiivisiä, että illalla on ihana hetkeksi rauhoittua, miettiä hetki että mitä tuli tänään tehtyä.

Tänään aamulla aloitin päiväni raikkaalla smoothiella. Rehellisesti sanottuna joskus kasvisten, salaattien ja vihannesten syönti voi olla vähän nuivaa, mutta smoithieissa ne saa helposti syötyä ja päivittäin tulee niiden ansiosta syötyä riittävästi vihreää. Esimerkiksi lehtikaalin rapet lehdet tuntuu salaatissa aika kuivilta, mutta smoothiessa niitä ei edes huomaa. Aivokadoa suosin smoothieissani, siitä saa hyviä rasvoja ja sen koostumus tekee smoothiesta kermaisen tuntuisen.

Tämän yllä olevan kuvan kaivoin eilen illalla puhelimen vanhoista kuvista, kun sängyssä funtsin mennyttä päivää ja elämää yleensä. Kuvassa olimme juuri kotiutuneet sairaalasta. Omassa kehdossa ensimmäistä kertaa omassa kodissa. Muistan vieläkin sen tunteen niin hyvin, oli jotenkin epätodellista tulla vauvan kanssa kotiin. Ajatella että tässä me nyt olemme ja kaikki vuodet ja elämä yhdessä edessä. Arjessa, siinä ihanassakin arjessa, nuo kaikki syvällisemmät pohdinnat usein unohtuu, mutta välillä on aina hyvä pysähtyä miettimään. 💞

Sairaalasta kotiutumisen jälkeen vauvan paino on noussut jo lähes kolme kiloa, senttejä tullut paljon ja monet vaatekerrat jääneet pieneksi. Maito on tosiaan tehnyt tehtävänsä. Tässä kuussa tulee neljä kuukautta täyteen ja sitten alamme vähitellen kokeilla kiinteiden ruokien maistelua. Olemme tällä viikolla jo pariin otteeseen tarjonneet muun muassa banaania, avokadoa ja porkkanaa vauvalle, mutta vielä hän ei oikein ymmärrä mitä kiinteän ruuan kanssa pitäisi tehdä. Mutta siitä se makuihin totuttelu alkakoon meillä pikkuhiljaa, vaikka rintamaidosta se energia edelleen tuleekin. Maistelua ja niitä hauskoja ilmeitä on aivan mahtavaa seurata.

Kuntoilujen osalta tämä viikko on ollut rauhallinen. Viime sunnuntaina hiihdetty Finlandia alkoi tuntua vasta eilen kropassa, tuli siis kolmen päivä viiveellä. Hah, sitä se vanhuus näköjään tekee. Ulkoilusäät ovat kuitenkin olleet niin hienot, että olemme päivisin tehneet vaunulenkkejä, nauttineet auringosta ja kävimme myös järven jäällä kuvailemassa taas vähän blogikuvia uudella objektiivilla. Valokuvaus on nykyään tosi mieleistä puuhaa ja siinäkin olisi mukava kehittyä.

Pikkuässä heräilee pian aamupäivän ekoilta päiväuniltaan, joten parempi alkaa lopetella tätä blogia ja siirtyä lounaan valmistamiseen. Meillä on opittu tällä viikolla kiljumaan ja yksin sitterissä istuminen aiheuttaa useimmiten sellaisen tauottoman kiljumisen että parempi laittaa ruokaa jo etukäteen tai muuten saan nauttia pikkuisesta kiljujasta ruuanlaittokaverina. 😀 Ihanaa päivää sinne!

-Hilla

Instagramissa @hillasblog

Facebookissa @hillasblog

Twitterissä @hillasblog