Kuva: Salla Smeds, @sallashome
Olen jo neljä kuukautta. Äiti kuulemma taas ihmettelee, minne yksi kuukausi on hujahtanut. Päivät minun kanssa menevät kuulemma todella nopeasti.
Osaan nyt kunnolla kääntyä, ihan itse, enkä tarvitse siihen enää yhtään apua. Kädenkin saan vatsan alta pois kääntymisen jälkeen. Mutta osaan kääntyä vasta selältä vatsalle, toiseen suuntaan en pääse. Sitten voin onneksi huutaa aina äitiä apuun ja pääsen takaisin lähtöasentoon, jotta voin tehdä saman uudelleen.
Osaan myös hekottaa ja nauraa ääneen. Nauruni tarttuu muihinkin, niin ovat sanoneet. Varsinkin iskän seura naurattaa iltaisin, kun näen häntä pitkän työpäivän jälkeen. Iskä tekee minun kanssa aina kaikkea hauskaa. Päristelee vatsaani ja leikkii kanssani jo piiloleikkiä tyynykasan kanssa.
Olen vieraskorea, äiti sanoo. Vieraiden seurassa olen aina kun aurinko, hyväntuulinen ja iloinen. Harmituksen säästän sitten iltaan tai yöhön kun olemme äidin kanssa kahdestaan. Mutta onhan se parempi niin, olen ajatellut. Viihdyn hyvin ihmisten seurassa ja päivisin on muutenkin kivaa kun ympärillä on kaikkea jännittävää. :)
Arvatkaas mikä on äidinmaidon jälkeen uusin herkkuni. Bataattisose maidolla ohennettuna. Se on niin makeaa ja herkullista. Avaan suuni aina isoksi kun lusikka lähestyy suutani. Äiti oikein ihmettelee, miten heti olen tykännyt kiinteistä, kun olen niiden makuun päässyt. No tottakai tykkään, kun maku on kohdillaan. Olen maistellut lisäksi porkkanaa, hedelmäsosetta ja jopa mustikkaakin. Mustikkaa, jonka äiti kuulemma keräsi viime kesänä minun kanssa metsässä. Olin silloin vielä mahassa. Muistan kyllä hyvin, se kyykkiminen tuntui minustakin vähän oudolta.
Kävin juuri 4 kk neuvolassa. Painoa oli tullut hyvin lisää, olen miltein 7 kiloa jo. Pituuttakin oli tullut, mutta ei niin paljon kuin viime kerralla. Olin siis keskittynyt tällä kertaa leveyssuunnan kasvuun, säästelin siinä pituudessa. Lääkäri myös kokeili, että seuraanko palikkaa katseellani ja kuulenko erilaisia ääniä. Osasin, jes. Myös jotain lonkkia se paineli ja kuunteli sydäntäni ja keuhkoja. Perusjuttuja siis, neuvolassa ja lääkärin luona on ihan jees käydä.
Yksi juttu kyllä on, mikä ei niin lämmitä vanhempieni mieltä. 4 kuukauden hulinat. Opin päivisin niin paljon uutta, että yöt menee sitten hulinoidessa. Syön myös öisin enemmän, koska päivisin ei ehdi. Joinan öinä olen heräillyt jopa tunnin välein, silti olen jo aikaisin aamulla pirteä. Äitiä väsyttää. Olen kyllä sanonut äidille, että camoon, ei se valvominen niin rankkaa ole. Varsinkaan kun seura on näin hyvää. No, ehkä mä pian annan niille taas vähän armoa ja nukun öisin enemmän. :)
Olen myös kuullut, että parin viikon päästä pääsen lentokoneeseen. Äidin kanssa ihan kahdestaan, me lennetään tunnin lento Rovaniemelle tädin luo. Niin siistiä, siis lentokoneeseen. Äitiä se ehkä vähän hirvittää, mutta olen sille luvannut olla nätisti. Ja mun vaunut se kuulemma paketoi ruumaan, jotta päästään lenkille Lapissakin. Hauskaa.
Että sellaisia kuulumisia mulle, kivasti menee!
-Hilla ja Pikkuässä
[…] Vauva 4 kuukautta – kuukausikuulumiset […]