Menneeseen kuukauteen on mahtunut taas kaikenlaista, vauva täytti 8 kuukautta hieman ennen juhannusta. Kesä tähän mennessä on ollut mukavaa aikaa Pikkuässän kanssa. Enää ei tarvitse pukea montaa kerrosta ennen ulos lähtöä ja koko ajan voimme puuhastella enemmän yhdessä. On mahtava nähdä, miten huumori alkaa tulla esiin näin pienessä ihmisessä, vauva nauraa hekottaen hänen mielestään kivoille jutuille.

Kun vielä viime kuussa sanoin, että hammasharjalle ei ole ollut käyttöä niin pian on. Kaksi alahammasta puskee kovaa vauhtia esiin ja niillä on tietenkin ilo järsiä kaikenlaista. Hampaiden tulo on vaikuttanut siihen, että ruoka ei oikein maistu. Tai mistä näitä ikinä tietää, onko tämä vain jokin vaihe, hammaskipuja vai hetkellinen paasto kunnon ruokien osalta. Kasvis- ja lihasoseet eivät ole kovin paljon maistuneet parin viime viikon aikana, mutta niiden sijaan vauva on järsinyt leipää, syönyt hedelmiä, kylmiä hedelmäsoseita ja maitoa. Päivisin Pikkuässä juo korviketta ja yöaikaan edelleen imetän. Pääasia kuitenkin, että jotain syö ja kasvaa. :)

8 kuukauden lääkärissä kävimme viime viikolla ja siellä sanottiin, että yöruokailun ja -imetyksen voi lopettaa. Tuskinpa yösyöttöjen lopettaminen silti on meillä tapahtumassa ihan lähiaikoina tai saa nähdä. Vauva haluaa edelleen syödä öisin pari kertaa ja se on minulle ja meille täysin fine. Uskon, että isompi huuto ja mekastus tulisi yöllä, jos en imettäisi ja antaisi ruokaa. Mietin kyllä lääkärin jälkeen kotiin kävellessä, että kaunis ajatus lopettaa yösyöttäminen, mutta mitenhän se käytännössä tapahtuu? Ei ihan yhdessä yössä. Tokihan minä mielelläni nukkuisin yöt illasta aamuun asti heräämättä, mutta toisaalta tällaiseen nukkumiseen olen jo tottunut. Ei enää tunnu pahalta yöheräilyt.

Päivärytmissä menemme edelleen siinä, että aamupäivällä yhdet lyhyemmät päiväunet ja iltapäivällä toiset päiväunet. Illalla ennen yöunia ei enää nukuta. Paitsi ne poikkeuspäivät, kun kaikki menee vituralleen ja nukutaan silloin kun nukuttaa. Tuntuu, ettei vauva-arjessa oikein voi olettaa mitään, asiat tapahtuu joka päivä vähän eri tavalla, mutta on meillä ainakin hyvä yritys löytää säännöllinen rytmi. En halua kuulostaa tämänkään asian kanssa liian auvoiselta ja täydelliseltä, yritys on hyvä, mutta toteutus kyllä vielä vähän ontuu. Heh.

Iltaunille rauhoittuminen ei tällä hetkellä mene aivan kuten Strömsössä, vaikka olemme yrittäneet tehdä illoista rauhallisia ja jokseenkin samanlaista kaavaa noudattavia. Iltapesut, yöpuku, iltapala ja sitten nukkumaan. Joinain iltoina vauva voi nukahtaa vartissa ja toisina iltoina nukahtaminen on sellainen puolentoista tunnin projekti, jonka aikana vauva huutelee ja itkeskelee enemmän tai vähemmän, hiki virtaa jo sellaisina iltoina minunkin selässä. Luotan silti edelleen siihen, että kyllä vauva jossain vaiheessa oppii nukahtamaan. Yöt menevät nykyään pääosin hyvin parilla syötöllä ja muutamalla tutin korjauksella. Aamulla heräillään siinä kasin pintaan.

Pikkuässä kiipeilee joka paikkaan minne pääsee. Hän osaa kiivetä portaita ja nousee tukea vasten seisomaan ja etenee kävellen tukea vasten. Kävelemisen opettelu on täydessä vauhdissa siis. Tuolla tarmolla uskon, ettei menen enää kovin kauaa, kunnes meillä juostaan pikkuneidin perässä. Kesän lopussa voi jo olla haparoivia askelia. Saa nähdä. Olen lyönyt Danielin kanssa vetoa, että kyllä tuo ennen vuoden ikää jo hyvinkin kävelee.

Eroahdistustakin on ollut ilmassa, ehkä eniten pari viikkoa sitten, nyt on alkanut jo helpottaa. Vauvan kiintyminen minuun oli aluksi minustakin ihanaa, mutta siinä vaiheessa kun et pääse oven taakse ilman suunpielien laskua, ei se enää minusta kaikista paras juttu ollutkaan. Kotoa oli paras lähteä esimerkiksi lenkille ilman, että huusi heipat. Parempi vain poistua paikalta ilman sen suurempaa numeroa, jos olen jonnekin lähdössä. Tummat, möreä-ääniset miehet, joilla on parta, ovat kaikkein pelottavimpia. Silloin on parasta pysyä kiinni äidissä. Sukulaisia ja ystäviämme pitää Pikkuässän hetki katsella ensin, mutta lyhyen tutkiskelun jälkeen tehdään jo lähempää tuttavuutta ja ollaan kamuja. Ne möreä-ääniset partaveikotkin ovat sitten muutaman tunnin jälkeen ihan ok.

Istuminen käy vauvalta jo kuin vanhalta tekijältä. Juhannuksen Lapinreissulla ajoimme yhteensä reilut 2000 kilometriä autolla ja kaikki matkat menivät oikein hyvin. Evästä, leluja, stoppeja ja päiväunia, ne ovat parhaat vinkkini onnistuneisiin automatkoihin. Ja mukava turvaistuin on toki tärkeässä roolissa. Saimme yhteistyössä Jollyroomin kanssa tilata auton turvaistuimen, jossa lapsi on istuvassa asennossa. Tämä kuvien Recaro Zero1 on turvaistuin, joka kääntyy 360 astetta, joten siinä on mahdollista istua eteen ja taaksepäin. Turvaistuin on hyväksytty uusimpien i-Size-standardien mukaan. Lapin reissun aikana Pikkuässä istui vielä koko ajan selkä menosuuntaan päin, sitä kun suositellaan vielä tämän kokoisille vauvoille. Suosittelen oman kokemuksen mukaan tätä turvaistuinta ja olemme kokeneet sen toimivaksi. Mielestäni kannattaa panostaa istuimeen, se on kuitenkin edellytys mukaville matkoille ja hyvälle ergonomialle autossa istumisen aikana.

Juhannuksen reissulta palasimme maanantaina kotiin. Viime päivät olen pessyt pyykkiä, siivonnut kotia, laittanut paikkoja kuntoon ja nauttinut kotiarjesta. Vielä ensi viikon olemme kotona täällä Helsingissä, mutta sitten suuntaamme taas pienelle kesälomamatkalle. Suomen rajojen sisäpuolella pysymme kyllä silloinkin. Ehkä yhden Tallinnan reissun teemme, mutta muutoin matkabudjetit säästämme tulevan joulun Uuden-Seelannin matkakassaamme.

Ihanaa alkavaa viikonloppua!

-Hilla

Instagramissa @hillasblog

Facebookissa @hillasblog

Twitterissä @hillasblog