Ladatessani näitä kuvia puhelimestani tänne blogiin, tuumin, että viikonloppumme ovat viime aikoina noudattaneet jotenkin tosi samanlaista kaavaa. Ollaan tehty yksinkertaisia asioita. Yksinkertaisia asioita siinä mielessä, etteivät ne kovin ihmeellisiä aineksia tai panostuksia vaadi. Mutta silti tai ehkä juuri siksi, niissä pilee suuri onni ja ilo.
Kaislikon suhinaa, lumpeen lehtiä, soisen metsän pitkospuita. Pehmeää rieskaa, tuoretta kahvia, laiturilla lukemista aamutuimaan. Klo 23 pimenevä yötaivas ja kuikan uintia. Käsilaukun ulkoilutusta, jätskitötteröitä ja lenkin jäkeisiä endorfiinihuuruja.
Veneilyä saaren ympäri ja lapsen toistuvia huudahduksia samalla venettä osoittaen: båt, båt, båt!
Jos joku tänään maanantaina meiltä kysyisi, mitä teitte viikonloppuna. Voisi vastata, että eipä juuri mitään ja samaan aikaan kaikenlaista. Mutta taidankin sanoa: me tehtiin yksinkertaisia asioita. Asioita, joille soisi olevan enemmän aikaa ihan arjenkin keskellä.
Katso nyt vaikka tätä. Tyyni järven pinta, jossa maisema heijastuu kaksinkertaisena.
-Hilla