Tasaisin väliajoin syöminen kannattaa, kyllä vain. Monestakin syystä. Ajattelin kirjoittaa tästä aiheesta siitä syystä, että sain/jouduin eilen omaa tyhmyyttäni kokemaan sen olon, kun ei ole syönyt moneen tuntiin ja ajatuskin alkaa jo katkeilla, kun verensokeri on niin matalalla.

Musta tulee vieläpä kiukkupussi, jos en syö säännöllisesti. Eilen olin onneksi yksin matkassa, joten kukaan ei joutunut matalan verensokerin aiheuttaman kireyteni kohteeksi. Hyvä niin!

Mutta miksi minä en sitten syönyt eilen kunnolla? Tasaisin väliajoin, säännöllisesti. Siksi, koska en ollut suunnitellut syömisiäni etukäteen, enkä halunnut maksaa Tukholman lentokentällä 10 kruunua eli reilua kymmentä euroa juustosämpylästä. Ihan periaatteesta en maksa yhdestä sämpylästä noin kauheaa hintaa. Seuraavat vaihtoehdot olisivat olleet Max-pikaruokaravintolan hampurilaiset tai 7elevenin nakki-hotdog.

Enkä mä mikään täydellisyys ruokailujen suhteen ole, mutta tuollaisilla ruuilla minä en suostunut eilen kroppaani ravitsemaan. Varsinkin kun just oli takana pääsiäisen herkuttelut. Päätin mieluummin olla ilman ja sitkistelin sitten aamupuuron voimilla Örebrohon saakka. Perille päästyäni kävin ilta viideltä syömässä kauppahallissa avocado-raejuusto-katkarapusalaatin oliiviöljy-vinegrettikastikkeella. Oli hyvää ja massukin oli tyytyväinen. Verensokeri alkoi kohota ja ajatus siinä samalla.

10 tuntia syömättä oleminen ei tee verensokerille eikä mielellekään hyvää. Hyvä että jaksoin vetää perässäni matkalaukun matkakeskukselta kauppahallille. Ruuan päälle piti juoda vielä iso kahvi, että sain kropan taas käyntiin. Sellaisessa horroksessa olin. Sitten alkoi taas ajatus kulkea, ja jaksoin käydä tekemässä ruokaostokset kaupan kautta ennen asunnolleni tuloa.

Eikä aikuinen ihminen tietenkään nälkään kuole päivässä, ja välillä tällaisia päiviä väistämättä tulee, kun ei ole oikeen aikaa syödä. MUTTA, ei se vaan kannata! Varsinkin jos haluaa, että energiaa riittää vielä työpäivän jälkeen liikkumiselle, niin se kyllä vaatii, että on syönyt päivän aikana järkevästi. Olen myös samaa mieltä sanonnan kanssa: hyvä (säännöllinen) ruoka, parempi mieli.

Päivä on hyvä aloittaa monipuolisella aamupalalla. Vaikkapa puurolla, raejuustolla ja marjoilla. Tai voileivillä ja keitetyllä kananmunalla. Puolilta päivin lounas, iltapäivällä ehkä joku välipala tai sitten päivällinen. Ja illalla mahdollisesti vielä iltapala, ellei ole tottunut syömään myöhäistä päivällistä.

Itse syön joka päivä aamupalan ja lounaan lähes samalla kaavalla, mutta välipala, päivällinen ja iltapala vaihtelevat sitten urheilujen mukaan. Joskus on myös päiviä, että syön vain kolme kertaa, aamulla, päivällä ja illalla. EI ole yhtä oikeaa tapaa, mutta alleviivaan erityisesti sitä säännöllisyyttä. Joillekin se tarkoittaa 3-4 tunnin välein syömistä, toisille vähän harvemmin. Mutta tuollaisista 10 tunnin mahan murinoista ei ole mitään muuta kuin haittaa.

Liian pitkät ateriavälit aiheuttavat helposti myös iltanapostelua, jolloin vatsan kurina ei meinaa loppua millään.

Lyhyestä virsi kaunis. Suunnitelmallisuus, säännöllisyys, monipuolisuus ja eväät. Hyvinvoinnin yksi tärkeimmistä kulmakivistä on ravinto ja itse ainakin ajattelen niin, että omaa kroppaa pitää arvostaa säännöllisesti syömällä.

Ja ainahan se ei ole niin helppoa kiireiden, työmatkojen tai ajanpuutteen takia, mutta silloin kannattaa uhrata hetki aikaa eväiden tekemiselle. Eilisen matkustuksen Lahdesta, Helsingin ja Tukholman kautta Örebrohon olisin voinut tehdä paljon mukavammaksi valmistamalla mukaani vaikka ruokaisan salaatin, voileivän ja ottaa vaikka välipaloiksi pari hedelmää. Vesipulloa voi sitten täyttää vaikka lentokentän vessassa. Vaatii viitseliäisyyttää, mutta kannattaa. Nyt mä sen taas muistan ja muistakaa tekin!

Kepeää keskiviikkoa! <3 Hilla

Instagramissa @hillasblog

Facebookissa @hillasblog

Twitterissä @hillasblog