Sain pitkästä aikaa kokea kestävyysurheilun flow-tunteen. Osallistuin menneenä viikonloppuna Finlandia-hiihdon 50 kilometrille vapaalla hiihtotyylillä.
Pohjat oman kuntoni suhteen eivät tänä vuonna olleet parhaat mahdolliset. Näin etukäteen itse ajattelin. Olin ihan tosissani miettinyt myös jättäväni hiihdon jossain vaiheessa kesken, jos kunto loppuu. Olihan synnytyksestä vasta reilut 3 kuukautta, kovista treeneistä aikaa lähes 9 kuukautta ja muutenkin kuntoilu ollut rauhallista viimeiset kuukaudet. Tänä vuonna, heikon lumitilanteen vuoksi, Finlandia koostui kahdesta lenkistä. Ensimmäisen lenkin jälkeen olisi siis voinut heittää sauvat naulaan, jos olisi siltä tuntunut.
Mutta kuinkas siinä kävikään? Hiihdin koko reitin alusta loppuun ja 50 kilometrin kohdalla kello pysähtyi aikaan 3.37.47. Olin voittanut. Itseni.
Tämä oli osoitus minulle siitä, että peruskuntoaan voi pitää yllä myös kevyemmällä liikunnalla. Kuten olen viime kuukaudet tehnyt. Kävelyä, hyötyliikuntaa, aktiivista arkea, kevyitä vaunulenkkejä, hiihtoa ja ihan muutama juoksulenkki ilman vaunuja. Ei yhtään kovaa treeniä, ei yhtään yli tunnin juoksulenkkiä tai hiihtolenkkiä, mutta sitäkin enemmän kävelyä. Liikuntaa matalalla sykkeellä.
Itse ehkä turhaankin aliarvioin liikuntaa ja urheilua, jossa ei tule hiki. Varmaan aikaisemmilta treenivuosilta on jäänyt päähän sellainen ajatus, että kyllähän urheillessa hiki pitää tulla. Näemmä voisin päivittää tätä ajatustani nyt äitiysloman jälkeen.
Puhelimeni laskee askelia. Saan 10 000 askelta lähes joka päivä ylitettyä, vaikka päiväni ei sisältäisi mitään sen kummempaa. Kymppitonni tulee täyteen ilman yhtäkään hikipisaraa. Tästä eteenpäin annan kävelylenkeillekin niille kuuluvan arvon. Yleisesti aktiivinen elämä ja kävelylenkit silloin kun ehtii on oikeasti todella hyvää liikuntaa, jos elämässä ei aina ole aikaa tai mahdollisuutta treenata tai urheilla tavoitteellisemmin tai korkeammilla sykkeillä. Silloin hyötyliikunta ja ihan vaikkapa vain kävely kelpaa oikein hyvin!
Takaisin siihen Finlandiaan ja hiihtooni. Olin etukäteen päättänyt hiihtäväni koko matkan omaa vauhtia. Piittaamatta sen enempää muista, niistä sadoista, jotka lähtivät samalla pamauksella kanssani. Niin myös tein. Lähdin matkaan ensimmäisessä lähtöryhmässä viidensadan muun hiihtäjän kanssa. Lähtölaukauksen jälkeen annoin porukan painaa oikealta ja vasemmalta ohi ensimmäisissä ylämäissä. Ehdin vielä 40 kilometrin jälkeen lisätä vauhtia, jos paukkuja löytyy, ajattelin.
Tänä vuonna ladut olivat hyvässä kunnossa, keli liukas ja minun lähtöryhmän hiihtäjät hyväkuntoisia. Ensimmäinen 10 kilometriä hiihdettiin jo reipasta vauhtia, eikä jonoja muodostunut. Omaa vauhtia ei siis tarvinnut hidastaa ruuhkan takia, mikä oli todella hyvä asia.
Kahdenkympin kohdalla olin todella hyvissä voimissa. Siinä vaiheessa aloin tosissani huomata, että kyllähän minä jaksan lähteä toiselle kierrokselle ekan lenkin jälkeen.
Jokaisella huoltopisteellä join mukin tai kaksi urheilujuomaa. Veteen, mehuun tai kiinteisiin ruokiin en tällä kertaa koskenut ja se oli hyvä ratkaisu. Uskoisin niin. 50 kilometriä on kuitenkin niin lyhyt matka, sen pärjää hyvin pelkän nesteen voimalla. Aikaisempina vuosina banaani, ruisleipä ja rusinat olivat tehneet olon turhan raskaaksi ja saaneet mahan möyrimään. Nyt sellaista harmia ei ollut.
Viimeisen kympin aikana lihasvoimani alkoi hiipua. Ylämäet tuntuivat raskaammilta ja hiihdostani hävisi terävin tuntuma. En kuitenkaan kokenut mitään suurempaa hyytymistä. Viimeisetkin kilometrit jaksoin olosuhteisiin nähden hyvävoimaisena.
48 kilometrin kohdalla tuuletin itselleni. Pari tasaista suoraa ja isot alamäet Lahden Urheilukeskukseen, niiden jälkeen maaliviiva häämöttää.
48 kilometrin kohdalla ehdin myös antaa ajatuksen kestävyysurheilun flow-tunteelle. Se on yksi suurimmista syistä, miksi kestävyysurheilu on mielestäni niin hienoa. Kun voittaa itsensä, huonoista hetkistä huolimatta jaksaa eteenpäin, selviytyy ja lopussa saa sen älyttömän endorfiiniannoksen ihan omasta takaa. Kestävyysurheilun flow saa myös ajantajun katoamaan. Tuo lähes neljän tunnin suoritus meni kuin hujauksessa. Hetki josta nautin suuresti. Siinä se hienous kait piilee.
Isälleni annan myös ison kiitoksen liukkaista suksista sekä hyvästä huollosta ja kannustuksesta ladun varrella. Viimeisen kympin sain hiihtää lämmin, kuiva pipo päässäni, kun iskä antoi oman piponsa minulle. Ai että! Kotijoukoille myös kiitokset vauvan hoidosta. Tämä oli ensimmäinen kerta kun olin vauvasta erossa yli 1,5 tuntia, kaikki oli mennyt hyvin. Hiihdon jälkeen sain kaulaani mitalin, mutta paras palkinto odotti kotona kun sain syliini rakkaan Pikkuässän. 💟 Sellainen oli tämän vuotinen Finlandia. Yksi massahiihtotapahtuma on vielä keväällä kalenterissani, sen jälkeen alan suunnata kohti puolimaratoneja ja Jukolan viestiä. :)
Hilla
Instagramissa @hillasblog
Facebookissa @hillasblog
Twitterissä @hillasblog
Mahtava suoritus – kattelin jo igssä että vitsit mikä suoritus!!! :) Ootko nuorempana harrastanut hiihtoa tai muita kestävyysurheilulajeja? Entä miten oot näin aikuisiällä (ennen raskautta ja pikkuässää) urheillut? Mielenkiinnosta kyselen, sillä tykkään hiihtää, mutta en vaan oo uskaltautunut osallistumaan Finlandia hiihtoon kun mitään kilpaurheilu-kestävyystaustaa ei ole vaan oon enemmän peruspirkko :D
Heippa Katariina! Kiitokset. Olen kyllä nuorempana harrastanut hiihtoa ja hiihtosuunnistusta kilpatasolla, ja niinä vuosina suht koht hyvän tekniikankin itselleni saanut. Mutta, se ei mitenkään tarkoita, etteikö massahiihtoihin voisi tulla taustasta riippumatta, todellakin voi. :) Kun hiihtää omaa vauhtia, niin kyllä matkan kuin matkan jaksaa hiihtää, kunhan vähän omaa peruskuntoa. :)
Aikuisiällä ja nuorempanakin mun ykköslajeja ovat olleet suunnistus ja juoksu. Ja jonkin verran kuntosalilla käynti. Tykkään ulkoliikunnasta ja kestävyysurheilu on myös jollain tavalla mun juttu. :) Raskausaikana juoksin vielä viikolla 25 saakka ja sen jälkeen kävelin ahkerasti. Niillä konstein kunto pysyi hyvänä ihan raskauden loppuun saakka.
Peruspirkolle suosittelen kuitenkin hyviä hiihtovarusteita, ne tekevät massahiihdoista kivempia kun on välineet, jotka toimii! Sitten vaan ensi vuoden Finlandiaa varten treenailemaan. :)
Vaikka mä en ole Hilla, niin kommentoin ylläolevalle kysyjälle että rohkeasti mukaan vain. Itse olen kovasti innostunut massahiihdoista, vaikka löysin liikunnallisen elämäntavan vasta kolmenkympin hujakoilla eikä minkäänlaista aktiivisuustaustaa ollut sitä ennen pohjalla. Isoimmissa massahiihdoissa (Finlandia, Pirkka jne.) on porukkaa tosi moneen junaan ja retken voi mennä läpi vaikka ihan rupatellen ja ennen kaikkea elämystä hakien :)
Kiva raportti Finlandiasta. Tää vuosi oli selvästi kelien takia vapaan tyylin vuosi – edellisenä päivänä meillä pertsaporukoilla kun ei ollut oikein edes latua olemassa (paitsi varmaan kuuman ryhmän hiihtäjillä mutta heilläkin vain ekan kiekan ajan), niin kyllä siinä välillä alkoi matka tuntua yllättävän pitkältä kun ei lihaskunto ihan koko matkan tasatyöntöön antanut periksi :D
Hyvä kommentti Tuulia, juuri näin! Sinne mukaan vaan. :)
Juu, kelit suosi todellakin sunnuntain hiihtäjiä! Yön aikana oli ollut hyvä pakkanen, joten ladut oli aamulla tosi rapeassa ja liukkaassa kunnossa. Mun isä hiihti lauantaina ja sanoi ihan samaa, että oli rankkaa kun ei ollut edes latuja. :D No sellasta se välillä on massahiihdoissa. Hauskaa joka tapauksessa! :)
Hieno suoritus, vau! Voi kun omatkin hiihtotaidot taipuisivat pidempiin lenkkeihin. Tai mikä oleellisempaa, kumpa täällä Helsingissä olisi runsaslumisemmat talvet, että pääsisi kunnolla hiihtämään!
Kiitos! :) Kyllä ne taipuu, mukaan vaan tapahtumiin, jos siltä tuntuu. Helsingissä olen Paloheinässä kerännyt tämän vuoden kilometrit, mutta ei lumitilanne pääkaupunkiseudulla hyvä ole. Lahdessa jo paljon parempi. Hiihto on tosi hyvää treeniä koko vartalolle, siksi siitä niin paljon tykkäänkin!
Hyvä Hilla!! Super hieno suoritus! Ja oon niin samaa mieltä, että hyötyliikunta kunniaan! :) Vaunulenkit auttaa kyllä rakentamaan tosi hyvän pk-pohjan!
http://www.candyontherun.com
Kiitos! :) Ja kyllä, vaunulenkit on tosi hyvää liikuntaa pk-kunnon ylläpitoon. Nyt sen uskon. :)
Mahtava veto ja kiva raportti massahiihdosta. Finlandiaan päästävä vielä joskus itekin! Itelläkin jotenkin sisäänrakennettuna ajatus, että liikunta on sitä, mihin a) vaihdetaan vaatteet, b) hikoillaan, c) heitetään ne vaatteet treenin päälle pyykkiin ja d) suihkuun on päästävä heti. Ei oo ehkä kuitenkaan ihan niinkään :D.
Itse havahduin viime juhannuksena. kun juoksin kympin kisan reilusti alle 50min. ns. omaan tasoon, n. 3kk kipsin poiston jälkeen. Nillka oli leikattu 2x vuoden sisään ja vuodesta n. neljäsosa jalka kipsissä ja väliaika pelkkää kävelyä opetellen. Sitä ennen pari vuotta sitkeää plantaarifaskittia ja juoksua hyvin vähän tai ei ollenkaan. Kun se kuntoutuminen sitten lähti, niin se lähti ryminällä. Jotain oli siis tehty oikein sinä aikana ja jo ennen sitä ja siitä olin erityisen ylpeä. No olinkin sitten raskaana tuolloin ja nyt ihan loppusuoralla, joten ns. toista paluuta odotellessa (ja etenkin vauvaa <3).
Iso hatunnosto teille aktiivisille mammoille!
Juuri samoja ajatuksia urheilusta, kyllä siinä hiki pitää tulla ja väsymys treenin jälkeen. :D hehehehe. Ei tarvii, myös uinti, jooga ja kävelykin on liikuntaa. Ja etenkin palauttavaa liikuntaa monet tekee ihan liian vähän.
Paljon onnea raskauden loppumetreille ja voimia sitten tuleviin ponnisteluihin. Vauvat on ihania. <3 Sun taustoja kun kuuntelee, niin hienosti olet kuntoutunut. Ja varmasti tuleva aktiivinen mamma pian myös. :)
Hienoa Hilla!! Mahtava hiihto! :) Olet kyllä inspiroiva nainen! Tästä iski kyllä latuvimma.. kokeilin viikonloppuna luisteluhiihtoa ja sehän oli ihan mielettömän kivaa! Nyt olis tarkoitus saada uudet sukset alle ja sitten treenaamaan! Kuka ties, vaikka ens vuonna olisin Finlandiassa ;) Heh. Vinkkejä suksikaupoille?
Hanna / http://sporttaillaan.com
Kiitos Hanna! Hiihto on kyllä niin mukavaa ja hyvää treeniä koko kropalle. Eikä rasita mun mielestä niin paljon kuin hiihto, helposti tekee pidempiäkin harjoituksia. :) Ens vuonna siis viivalle sinäkin.
Mulla on ollut kaikkia merkkejä vuosien varrella oikeestaan, Fischer, Madshus, OneWay, Peltonen. Fischerit ja Onewayt on ainakin toimineet aina hyvin. Salomonin monoista olen tykännyt, mulle sopiva lesti. Ihan ei kannata halvimpia suksia ostaa, laadussa on kyllä eroja. :)
Onnea hienosta hiihdosta! Munkin on pitänyt viimeisen parin vuoden aikana luopua siitä mielipiteestä, että kunto kasvaa vaan riehumalla niin, että taju lähtee. Ennen kävin vaan kaikki rankimmat jumpat, kevyet oli nössöille. Nyt kun jumpat on jääneet ja suurin osa liikunnasta on reipasta kävelyä koirien kanssa, niin olen huomannut, että jaksan juosta nopeampaa ja pidempään. Myös hiihtäminen tuntuu kevyemmältä kuin koskaan. Eli keventämällä ja vähentämällä sain paremman kunnon :)
Mari / http://kanssakulkijatkulkee.blogspot.fi/
Hehe, kiitos tosi hyvästä kommentista Mari! Just niin, miksi aina pitää riehua, rääkätä ja hikoilla, että tuntee urheilleensa. Ei tarvi, ja siten voi jopa nostaa kuntoaan, jos aina mennyt vähän liikaa kaasu pohjassa. :D Hauskoja treenejä sinne ja sulla on ihania kuvia blogissasi! <3